Esittely

Kuinka päädyin schapendoesiin

Ensimmäinen koira tuli taloon vuonna 1999 ollessani vielä lapsi. Koira oli musta cockerspanieli Lacy's Latest Lord eli Poju. Kun Poju kuoli lähes 14-vuotiaana tammikuussa 2012, tuli minulle monta koiratonta vuotta. Elämääni saapuivat kissat Tipsu ja Pikkukissa, jotka ovat ilostuttamassa elämääni edelleen. Kun olin saanut kaksi tutkintoa suoritettua putkeen, aloin harkitsemaan koiran ottamista. Alkoi koirarotujen tutkiminen ja vertailu ja monen mutkan kautta kaksi viimeistä rotuvaihtoehtoa olivat jo ennestään tuttu cockerspanieli sekä uudempi tuttavuus schapendoes.

Schapendoesiin tutustuin ensimmäistä kertaa vuonna 2013 ystäväni Sannan ottaessa ensimmäisen koiransa. Ihmettelin hänen rotuvalintaansa: mielestäni rotu ei ollut kovin kaunis. Kului vielä vuosia ennen kuin aloin harkitsemaan omaa koiraa tosissani. Kun Sanna otti toisenkin koiran, schapendoesin totta kai, ihmettelin asiaa edelleen. Kai siinä rodussa jotain vetoavaa on pakko olla, vai kuinka?

Kennel Rockriver'sin Minnalla oli suunnitelmissa pentue, mutta valitettavasti alkuperäinen suunnitelma ei toteutunut. Minnalla oli toinenkin suunnitelma ja tämä yhdistelmä toteutui. Kuinkas ollakaan, pentueen isäksi valikoitui Sannan toinen uros Milo. Näin ympyrä sulkeutui ja minulle saapui ensimmäinen schapendoes Isa, Rockriver's Elisabeth.

Minulle oli selvää alusta asti, että haluan kasvattaa. Olen ollut aina kiinnostunut jalostuksesta, kasvattamisesta ja perinnöllisyydestä. Olen kasvattanut viisi lämminverivarsaa, joista neljä on kimppatammamme varsoja. Käytän paljon aikaa sukulinjojen tutkimiseen ja tunnen erityisen hyvin suomenhevosten ja lämminveristen suvut. Tämä kiinnostus on viime vuosina laajentunut nyt myös schapendoesien sukuihin ja tietoutta eri sukulinjoista tulee päivä päivältä lisää.

Tutustuttuani rodun yksilöihin tarkemmin ymmärsin, kuinka hauskoja ja persoonallisia koiria ne ovat. Ulkonäkökin alkoi viehättää enemmän ja enemmän. Tykkään rodun olemuksesta, sen keveydestä ja ilmeestä, heiluvasta hännästä ja kauniista, vaivattomista liikkeistä sekä ystävällisestä ja sosiaalisesta luonteesta. Vaikka minulle rotu ei ollutkaan "rakkautta ensisilmäyksellä", on se osoittautunut mitä parhaimmaksi roduksi minulle.

Suoritin Kennelliiton jalostuksen peruskurssin tammikuussa 2022 ja minulle myönnettiin oma kennelnimi Lentoisan joulukuussa 2023. Kennelnimi tulee rodunomaisesta liikkumistavasta sekä siitä, että toivottavasti tulevan kantanarttumme kutsumanimi Isa on upotettuna sanan sisälle. Kennelnimiprosessi oli pitkä ja tuskallinen, mutta lopulta se oikea löytyi.

Olen ollut Suomen Schapendoes ry:n sihteeri ja hallituksen jäsen kaudesta 2022 alkaen ja olen tällä hetkellä toisella kaudella. Tämän lisäksi taitan rotuyhdistyksen jäsenlehteä sekä uutiskirjettä neljä kertaa vuodessa.

Valokuvaaminen

Olen harrastanut valokuvausta enemmän tai vähemmän vuodesta 2004 asti. Alkuvuosina kuvasin lähinnä vain hevosia, mutta viime vuosina olen kuvannut enemmän koiria. Minut voi pyytää kuvaamaan Uudenmaan tapahtumiin tai vaikka yksityiskuvauksiin jossain valitsemassasi paikassa.